Kaverini halusi tietää mitä minulle kuuluu, joten yritän jaksaa kirjoitella tänne sillointällöin kuulumisia.

Välimatkaa on kertynyt paljon, liki 3/4 Suomea. Oman muuton syynä oli kolmisen vuotta sitten opiskelu ja mies. Miksi sitten nyt vasta kirjoittelemaan? Pieneen perheeseemme on tulossa lisäystä ja etelässä kaverit haluaisivat kovasti tietää mitä tänne kuuluu.

Konkreettisesti tuo tulokas on luonamme (mikäli kaikki sujuu hyvin) vasta heinäkuun puolenvälin tienoilla ja silloin ei aikaa kirjoittamiselle ehkä löydy niin hyvin kuin nyt.
Ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana ja toiselle on jo kovasti kiire... Kun nyt on kovasti yrittänyt lukea tuolta erilaisilta foorumeilta juttuja erilaisesta elämänvaiheesta, on tullut huomattua että nuo ovat hyvin vilkkaita palstoja ja ennenkaikkea se kuinka ihmeellistä ylipäänsä on se että meillä kävi onni ja vain muutaman yrityksen jälkeen tärppäsi. Monilla kun tuntuu olevan ongelmana vaikeus.

Kokonaisuudessa tänään nukutti loistavasti miltei puolille päiville, nyt pitäisi lähteä ulkoilemaan, sillä sää kohtalainen, puihin on pakkasherra puhkunut huurretta ja vaikka tuolla vähän hämärtääkin tekee säännöllinen ulkoilu hyvää niin keholle kuin mielellekin.

Kovasti tekisi mieli lähteä uuden vuoden jälkeen ulkoilemaan oikein urakalla. Nauroin juuri tätä itsekseni, sillä eilen matkalla appivanhempien luota kyläilemästä aloin pyöritellä ajatusta päässä ja purskahdin itkuun ennenkuin kerkesin edes kysymään mieheltä haluja lähteä päiväksi tai pariksi "korpeen paarustamaan". Kyllähän noita mieheltä löytyi, ilmeisesti lähdemme ensi viikolla hetkeksi metsän syleilyyn ja sitten loppuviikosta palaamme arkirutiineihin.