Oli aivan fantastista käpsytellä kämpälle iltapäivällä ja pienten puuhastelujen jälkeen päästä laverille selkää oikomaan.
Kämpälle siitä mihin auton jätimme on noin 3km. Tästä 2,5km on metsätie pohjaa, joten hyvin helposti tuonne pääsee. Loppumatka on sitten metsää ja merkitty reitti kulkee perille asti. Varsinaista polkua ei sinne mene, jonkinmoinen ura, jota muutamat ovat tallanneet. Kämppä on 90-luvulla rakennettu, ja MH:n huoltama.
(tässä kuva kämpästä jossa vietimme yön)
Vaikka tuo tiellä kävely oli helppoa alkoi masu valitella puolessa välissä matkaa lantiovyön haitasta. No yhden yön reissulla ei rinkassakaan ollut paljon painoa, joten vyö vaan auki.
Toinen, hieman ikävämpi asia oli tuolla reitillä kävellessä, kun maassa oli lunta ja jossain tuon 10-15 senttisen hangen puolessa välissä oli "kohvakerros" joka aina astuessa antoi periksi. Ei tämä muuten mitään, mutta ristiselkään alkoi vihloa jokaisella askeleella, kun pohja putosi pois jalan alta.
Kämpällä sitten alkoi normaali rutiini; kamina lämpiämään, makuupussit ja alustat levälleen, vähän lepäilyä ja ruokaa.
Lepäilimme hieman ja nälkä pakotti sitten tekemään ruokaa. Pirkka-pasta juustokastikkeessa oli loistava idea ja niinpä sitä kattilallinen kahteen pekkaan upposi kevyesti. Tämän aterian jälkeen oli tarkoitus vielä hieman lepäillä (söimme puoli seitsemän aikoihin), mutta toisin kävi.
Mies sammui kuin saunalyhty ja rupesi se itseäkin unettamaan, joten vähän jälkeen kahdeksan kömmin viereen ja sammuin täysin.
Johonkin aikaan heräilin kun yöllinen pihanperäreissu näytti kovasti kutsuvan, mutta loppujen lopuksi kääntämällä asentoa sinnittelin aina 10 asti aamulla. Pikaisesti laskien mies nukkui siinä 16 tunnin yöunet ja allekirjoittanut 13-14 tuntia.
Paluumatka alkoi vasta puolenpäivän paremmalla puolella ja vaikka oli pilvinen keli, kyllä mieli lepäsi upeassa luonnossa.
(matkan varrelta)
Kommentit