Niin sitä piti taas itsensä huiputtaa kaverin kanssa pelaamaan sulkista. No hyvinhän se meni, mutta masussa aletaan jo prostestoida rajuja liikkeitä vastaan. No, kuten jo aiemmin sanottu, tästä en luovu ennenkuin pakon edessä ja kun pakkasetkin ovat pitäneet minut poissa laduilta on tuo elämäni suola.

Huomenna sitten aamun huvitukseksi lääkäri tarkastukseen, ensimmäiseen sellaiseen koko raskausaikana. Niin eihän sitä olla vasta kuin melkein puolivälissä. Hmmm. Enpä jaksa tuostakaan ressata, jos jotain hälyttävää olisi, eivätkö nuo olisi jo aiemmin järjestäneet tuon ajan...? No puolitoista viikkoa ja sitten karistamme Kylmän Pohjolan tomut viikoksi jaloistamme, Jip jip, jippiii.

Nyt tuntuu ensimmäisiä kertoja, että toppahousut ovat jääneet pieniksi massun kohdalta, toivottavasti pakkaset hieman hellittävät, jotta niistä pääsisi kokonaan eroon. Toive on kovasti sellainen että kun reissusta paludumme, tiukimmat pakkaset olisivat ohi. Huomenna varmaankin palailen kirjoittamaan tänne, kunhan lääkäristä ja koulusta kerkeän.