No nyt sitten alaleuassa on toinenkin sahanterä; kokeilemalla tuntuu ihan sahaterältä, näyttää silmiin riisinjyvältä. Elikäs taidettiin sitten tehdä noina huonosti nukuttuina öinä tuota hammasta...

Tänään sitten hoksattiin kuinka kävellä kera tyhjän pahvilaatikon=). Kun pahvilaatikolla on kokoa miltei kävelyttäjän verran, työnnetään laatikkoa edellä ja tullaan itse kontaten perässä. No, tuota toistui vain muutamia kertoja, mutta hyvin tomerasti miekkonen kävelee äitiä kädestä kiinni pitäen.

Olemme ristineet tuon pikkumiehen Pirtelöksi; Mr. Murphyn lakien mukaan tuo on aina pirteä kun me vanhemmat olemme väsyneitä ja riiviöksihän tuo on jo osoittautunut. Pöristely on opittu ja ruoan tarjoilijan ja syöttäjän voi tunnistaa kaukaa kauniista kuorrutuksesta, jonka Tuomas pöristellen antaa. (Liekö kaverista tulossa isona kondiittori, kun kuorruttaminen kiinnostaa??)

Niin, ja kun kevät vihdoin sai tänne pohjolaan, niin pitihän se tietysti, meille tyypilliseen tapaan, retuuttaa pikkuinen kärvistelemään normaalista keväisestä ja kesäisestä liikkumismuodosta, eli pyöräilystä=)))). Pienihän tuo on kuin fan, mutta jotain piti keksiä ja niinpä me pyöräistuimen kanssa, kypärin varusteltuna polkaisimme kaupungille nauttimaan illan lämmöstä.
Hmmm, huomenna emme taida ihan illasta liikkeellä olla, kun kulkijaa jos jonkinmoista saa tuo, ah niin ihana ja kaikkien palvoma kansanjuhla liikkeelle.