Meillä osataan syödä itsenäisesti. Tai, no pitää toki olla itse vieressä katsomassa ja välillä syöttää sekä antaa ruokaa lusikkaan / haarukkaan, mutta kuitenkin.

Myös pottailun ihmeelliseen maailmaan on tunnuttu pääsevän pikkuhiljaa sisälle. Yöllä vaippa kyllä kastuu, mutta päivän mittaan useat pissat pottaan, sekä satunnaisesti kakkaosuma, antavat uskoa siihen, että kyllä tämä pikkuhiljaa onnistuu.
Juurikin ruokailun jälkeen on todennäköistä saada isompi hätä pottaan, ja kestovaippojen, ah niin ihanat kankaat, kun tuntuvat heti käteen märiltä, viestittävät niin äidille kuin lapselle että nyt on pissa tullut. Ja jos kosteutta ei tunnu, äkkiä potalle. Monasti olemme näin saaneet palkinnoksi kuivan vaipan, tyytyväisen lapsen ja onnelliset vanhemmat=).

Pikkusisko mahassa liikkuu kovin aktiivisesti. Ensiviikolla neuvola, oman vaa'an mukaan paino ei edelleenkään ole noussut, mutta saas sitten neuvolassa nähdä.