Edellisen kirjoituksen perään piti lisäämäni että meillä syödään! Siis ihan itse ja joka ruokailussa. Oma lusikka pitää olla kädessä ja parhaimmillaan poitsu syö puolet ruuasta itse=). Tämä alkoi oikeastaan viime perjantaina isin syöttäessä iltapuuroa, aiemmin päivällä en huomannut tuota halua tarttua lusikkaan ja syödä.
Voisi jopa sanoa että pikkumies syö varsin siististi, toki pöydällä on ruokaa, lattialla voisi kasvattaa kanoja, mutta kun itse istuu vieressä ja avittaa tuota ruokaa lusikkaan ja suuhun, niin hyvin menee=)).

Neuvolassa tuli käytyä maanantaina. Arvot kohdillaan, paino tippuu edelleen... Tästä ei kuulemma huolestuta, kun oma vointi on hyvä ja lapsukainen kasvaa. Sydänäänet kuuluivat hianosti, ja pikkuneiti oli varsin vilkkaalla päällä, sen sai tuta neuvolatädin pitelemä dopplerin anturi kun mahassa väännettiin ja käännettiin. No, mitäpä tähän muuta sanoisi, kun että maha kasvaa ja äitiä närästää=).

Joka päivä tuo tuntuu vahvistuvan, kun mahanahkaa koitellaan, josko siitä pääsisi ulos. Yöllä on myös otettu tavaksi jossain vaiheessa riekkua oikein urakalla, saa sitten nähdä jatketaanko samalla linjalla syntymän jälkeen.

Pieni mies on yönä muutamana herännyt kesken kaiken ja tuhinoiva ja kääntävä pikkuinen on herättänyt äidinkin. Kovasti kuulostaa siltä, että jonkinmoista tukkoisuutta on ilmassa, kuumetta ei kuitenkaan ole eikä päivällä olla moksiskaan.
Tosin herääminen on tapahtunut näiden "tuhinaöiden" aamuina aikaiseen eli n. 7 maissa ja päiväunille on painuttu 10.30 aikoihin ja nukuttu sitten useampi tunti (eilen nukuttiin 3h 15min).
Kyllä tuo varmaan helpottaa tässä, viimeyönä tuo tuhina-aika oli paljon lyhyempi kuin toissayönä, joten jos kummia ei satu ja tapahdu palattaneen meillä normaaliin päivärytmiin tämän viikon aikana.