sille, että tämän mokoman vuodatuksen hitauden ja monien muiden ongelmien takia, blogi siirtyy uuteen osoitteeseen:
http://valkoinensusi.blogspot.com/

Valitettavasti täällä käyttämäni tunnus oli bloggerissa vallattu, joten tälläisellä osoitteella mennään ja saatanpa tännekin jotain päivityksiä laittaa.

Eilen tosiaan oli neuvoa-antava lääkäri. Hieman hektiseltä vaikutti aamutuimaan koko neuvolatouhu, kun kun oma terkkatäti oli sairastunut ja yksinään sai toinen th pärjätä.

Tuloksena käynnistä: paino noussut 535g / viikko (vihdoinkin!, kukaan ei sanonut mitään tuosta aikaisemmasta laskusta), paikat kiinni ja seuraava käynti on jo kolmen viikon päästä.
Sitten aletaankin kahden viikon rumbaan, elikäs käynnit kahden viikon välein.

Suunnilleen samoilla viikoilla kuin veljensä, pikkusisko pääti ilmeisesti kiepsauttaa itsesä pää alaspäin. Keuhkoille ja pallealle jaellaan paraikaa sellaisia tuntemuksia, joita ei vielä tässä raskaudessa olla koettu.

Tällä kertaa supistuksia ei juurikaan tullut kun asentoa vaihdettiin, ehkäpä tilaa on hivenen enemmän, kuin velipojalla aikoinaan. Ja saattaapa tuo tokikin kääntyä vielä takaisin, mutta mikäli poitsusta ottaa mallia, niin saattaapa tuo pysytelläkin. Jos pysyy alaspäin, niin seuraavat 13 viikkoa tuntee äiti sitten palleassaan...

Eli meillä tehtiin Se puuttuva alahammas yön aikana. Juurikin eilen illalla hampaita pestessä katsoimmen, että ei ole vielä tulossa neljättä alahammasta. Ja ta-daa, tänään ruokailussa koko aamun mentyä kiukutellessa, äiti huomasi pojan karjuessa pää punaisena, että siellähän se on; pienen pieni sahanterä=).

Meillä osataan syödä itsenäisesti. Tai, no pitää toki olla itse vieressä katsomassa ja välillä syöttää sekä antaa ruokaa lusikkaan / haarukkaan, mutta kuitenkin.

Myös pottailun ihmeelliseen maailmaan on tunnuttu pääsevän pikkuhiljaa sisälle. Yöllä vaippa kyllä kastuu, mutta päivän mittaan useat pissat pottaan, sekä satunnaisesti kakkaosuma, antavat uskoa siihen, että kyllä tämä pikkuhiljaa onnistuu.
Juurikin ruokailun jälkeen on todennäköistä saada isompi hätä pottaan, ja kestovaippojen, ah niin ihanat kankaat, kun tuntuvat heti käteen märiltä, viestittävät niin äidille kuin lapselle että nyt on pissa tullut. Ja jos kosteutta ei tunnu, äkkiä potalle. Monasti olemme näin saaneet palkinnoksi kuivan vaipan, tyytyväisen lapsen ja onnelliset vanhemmat=).

Pikkusisko mahassa liikkuu kovin aktiivisesti. Ensiviikolla neuvola, oman vaa'an mukaan paino ei edelleenkään ole noussut, mutta saas sitten neuvolassa nähdä.

No niin, flunssa siis näyttäisi olevan mennyttä, räkäisyyttä lukuunottamatta. Jotta emme turhan helpolla pääsisi, alkoi tänään illasta sitten kitinä ja kova hampaden narskutus, sekä yhteenpureminen lisättynä nurkken ja esineiden puristelulla.

OI, KYLLÄ, meille tulee lisää hampaita=). Kovin itkuinen tuo pieni on, panadol näyttää helpottaneen oloa, sillä nyt ollaan kuin ei mitään olisikaan ollut...

No, tuntuuhan itselläkin hammassärky kamalalta, mitä sitten pienestä, joka ei osaa edes kertoa tuntemuksistaan.

Edistystä ollaan saatu myös toisella rintamalla, nimittäin pottailussa. Tänään vaihdoin vaipan päiväunille mennessä, n. 12.30 pintaan ja edelleen on sama vaippa kuivana päällä! Eli potalle on saatu tuotosta ja tämä hyvä, erittäin hyvä. Pitkä matka on vielä siihen, että kuivia oltaisiin, mutta hyvä alku kuitenkin. Äiti on yllättäen ylpeä...

Kun noita öitä on valvottu menneellä viikolla, niin viimeyönä sitten otettiin korkojen kera takaisin. N.21 aikaan nukahti pikkuinen ja tänä aamuna herättiin 8.50! Joten hyvät unet tuli, eikä yölläkään herätty, kun kylkeä kääntämään=). Tuhinaa välillä kuului, mutta ei tuo poitsu enää kovin räkäinenkään ole. Joten meillä taitaa olla syssyn ensimmäinen flussa voitettu kanta=))).

Eilen illalla oli pojalla kuumetta 38,1. Yö meni vääntäessä, koko perhe nukkui hieman huonosti. Tänään ollaan oltu hieman ränkkäkänkkiä, mutta yllättävän pirteitä. Kuumetta ei ole kahdesta mittauksesta huolimatta onnistuttu bongamaan.

Miltei normaalia päivää on tänään siis eletty, hieman tukkoista vielä on, mutta toivottavasti yö nukutaan rauhallisemmin.

Edellisen kirjoituksen perään piti lisäämäni että meillä syödään! Siis ihan itse ja joka ruokailussa. Oma lusikka pitää olla kädessä ja parhaimmillaan poitsu syö puolet ruuasta itse=). Tämä alkoi oikeastaan viime perjantaina isin syöttäessä iltapuuroa, aiemmin päivällä en huomannut tuota halua tarttua lusikkaan ja syödä.
Voisi jopa sanoa että pikkumies syö varsin siististi, toki pöydällä on ruokaa, lattialla voisi kasvattaa kanoja, mutta kun itse istuu vieressä ja avittaa tuota ruokaa lusikkaan ja suuhun, niin hyvin menee=)).

Neuvolassa tuli käytyä maanantaina. Arvot kohdillaan, paino tippuu edelleen... Tästä ei kuulemma huolestuta, kun oma vointi on hyvä ja lapsukainen kasvaa. Sydänäänet kuuluivat hianosti, ja pikkuneiti oli varsin vilkkaalla päällä, sen sai tuta neuvolatädin pitelemä dopplerin anturi kun mahassa väännettiin ja käännettiin. No, mitäpä tähän muuta sanoisi, kun että maha kasvaa ja äitiä närästää=).

Joka päivä tuo tuntuu vahvistuvan, kun mahanahkaa koitellaan, josko siitä pääsisi ulos. Yöllä on myös otettu tavaksi jossain vaiheessa riekkua oikein urakalla, saa sitten nähdä jatketaanko samalla linjalla syntymän jälkeen.

Pieni mies on yönä muutamana herännyt kesken kaiken ja tuhinoiva ja kääntävä pikkuinen on herättänyt äidinkin. Kovasti kuulostaa siltä, että jonkinmoista tukkoisuutta on ilmassa, kuumetta ei kuitenkaan ole eikä päivällä olla moksiskaan.
Tosin herääminen on tapahtunut näiden "tuhinaöiden" aamuina aikaiseen eli n. 7 maissa ja päiväunille on painuttu 10.30 aikoihin ja nukuttu sitten useampi tunti (eilen nukuttiin 3h 15min).
Kyllä tuo varmaan helpottaa tässä, viimeyönä tuo tuhina-aika oli paljon lyhyempi kuin toissayönä, joten jos kummia ei satu ja tapahdu palattaneen meillä normaaliin päivärytmiin tämän viikon aikana.

Reissussa ja armoton väsymys. Siinäpä sitä. Keskiviikkona oli rakenneultra, mitään kummallista ei löytynyt, pikkuinen heilui ja möyri menemään ja kaikki etsityt rakenteet löytyivät lopulta.

Neuvola olisi maanantaina, taitaa olla keskustelun paikka, kun paino ei meidän vaa'an mukaan ole vieläkään juuri ylöspäin hivuttautunut. Ei kyllä onneksi enää laskenutkaan.

Neuvolan jälkeen yritän muistaa päivitellä kuulumisia...

Mummi etelästä laittoi meille omenia, täytyy sanoa että hyviä ovat, kun kameramies (aka isi), sai kuvata rauhassa, ilman että pikkumies olisi hyökännyt liki...

Tässä sitä syödään


Kyllä kelpaa, päättäväisesti syödään


"Mun omppu, näpit irti, hae oma"

Eivätköhän nämä kuvat puhu puolestaan, meillä tykätään omenoista!

Kävimme Tuomaksen kanssa tänään äiti-poika retkellä. Pikkumies käveli omin jaloin n.1km, nukkui tämän jälkeen tunnin äidin liinassa ja loppujen lopuksi valvoi loppuajan.
Eli päiväunet ajoittuivat tänään loppumaan hieman yli kello 13 ja yllätys ei kyllä kummoinen ollut, kun pikkumies on jo 20.15 nukkumassa. (Siis tuon liinasta heräämisen ja yöunien välillä ei nukuttu yhtään!) Ja taisi tehdä vielä ennätyksen tuossa nukahtamisessa, ei varmaan muutamaa minuuttia kauempaa tarvinnut tissitellä.

Hampaita ilmeisesti tehdään urakalla, kiukkua riitti, niin metsässä kuin kotonakin. Yht'äkkiä yllättäen taysin nurkan takaa alkaa hillitön parku, joka loppuu yhtä nopeasti kun on alkunutkin.
Viime yönä myös herättiin muutamaan otteeseen huutamaan ja kuolaa riittää taas vaikka muille jakaa. Eli eiköhän oireet ole varsin selvät;).
Ylös poskiin näyttäisi tulevan, voihan tuo olla että tulee useita kerralla...

Väsy, väsy, väsy. Vaikka viimeyö oli varsin rauhallinen. Taitaa tämä toinen möngertäjä masussa haluta äidin lepoon. No, tänään nukkumaan Tuomaksen kanssa samaan aikaan. Katsotaan olisko huominen yhtään parempi...

Pikkuinen kasvaa varsin hyvin, vaikka äidin paino on tippunut 1,1kg edellisestä neuvolasta... Yhteensä 2,6kg on ollut pudostusta alusta.
Syke kuului 140 pinnassa ja kaikki oli muuten ok, mutta painon pitäisi pikkuhiljaa alkaa nousemaan. Tokikaan mitään hätää ei tuon nousun kanssa ole, maltillisesti yritetään.

Tuomas on oppinut istumaan. Siis osasihan tuo istua, mutta nyt on opittu istumaan laatikon tms. päälle, äidin tai isän syliin kun puetaan ulkovaatteita. Laatikkoa on opittu käyttämään myös apuna, kun halutaan korkeammalta nähdä tai kurotella jotain.
Takaperin on opittu kävelemään ja jotain sanojakin tulee. Ulos oltaisiin menossa aina kun ovi aukeaa ja voi kamala sitä meteliä, jos ei pääse!

Normaali ruoka menee alas erittäin hyvin (tokikaan uunilenkkiä ei vielä saada), suolaa vaan ei ruokaan valmistusvaiheessa laiteta.

Kesällä tuo kuvapäivitys on jäänyt, nyt  vasta saimme kamerasta kuvat koneelle...

Tässäpä tältä kesältä:


Alkukesästä mökin verannalla


Mummolan parvekkeella


Hauskaa piisaa isomummun luona


Voisipa miltei sanoa onnistuneimmaksi otokseksi


Kotimatkalla tädin luona, sadetakki ensimmäistä kertaa päällä, mutta tarpeeseen tuli


Ja kotosalla oma pikku paistokkaamme=)

Tuomas tykkää kovasti ulkoilla, mutta tällä haavaa täällä on jopa kaupungissa niin paljon mäkäröitä, että ulkoilu on suoritettava kohtuu nopeudella tai tuulen oltava kohtalaista.

Edellinen oli nopea postaus Tuomas sylissä, nyt jatkan edelleen tuosta veriseulassa "kiinni jäämisestä".

Tässä tutkiessani netin ihmeellistä maailmaa, pälkähti sellainen mahdollisuus päähän, että tuo veriseula voisi vääristää tuloksia, kun kaikkia muuttujia ei ole otettu huomioon. Tuolla keskustelupalstoilla on nimittäin huolestuttavan moni imettävä odottaja jäänyt kiinni veriseulassa.
Tuota imetystähän ei huomioida verinäytettä otettaessa millään muotoa, vaikka esim. diabetes kylläkin huomioidaan.

(Meillähän siis verinäytteestä 1.raskauskolmanneksella mitattiin PAPP-A (pregnancy associed plasma proitein A), sekä hCG eli istukkahormoni. Lyhyesti sanottuna hCG: pitäisi laskea ja PAPP-A:n nousta tietyssä suhteessa. Miellä hCG oli "liian" korkea ja PAPP-A liian matala. Muunnettu arvo oli PAPP-A 0,13 ja hCG 1,29, "normi" olisi 1 pinnassa.)

Imetys kuitenkin, varsinkin yöllä tapahtuva, saa aivolisäkkeen erittämään sekä prolaktiinia, että oksitosiinia ja jos ulkomaalaiseen tutkimukseen on uskominen, nimenomaan tämä on yhteydessä tuohon veriseulassa tutkittaviin hormoneihin ja plasmaan:
"Furthermore, PAPP-A levels decrease after administration of an anti-progesterone (RU486) either in-vivo or in-vitro. This is considered as a proof that PAPP-A levels in early pregnancy are progesterone dependent."  Ja tässä linkki tutkimukseen:(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2420291)

Lisäksi suomalainen Terveysportti tietää näin:"Raskauden aikana plasmassa olevan oksitosiinia hajottavan entsyymin aktiivisuus lisääntyy." http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat_tmp.Naytaartikkeli?p_arti kkeli=fat00072

Liittyisivätkö nämä kenties noihin veriseulan "huolestuttaviin" arvoihin?

Tulokset tulivat tänään. Kromosomit ovat pikkuisella normaalit ja julistettakoon se myös tähän: kunniotamme sukujemme perinteitä jälkikasvun sukupuolijakaumassa=).

Vaikka noita tutkimuksia, niin ultraa, kuin veriseulaakin, olisin valmis koska tahansa uusintaan, jos aihetta olisi. Vaikkakin nämä kaksi viikkoa ovat olet rankkoja, kuulen tuloksen mieluumin nyt, kuin elän epätietoisuudessa hamaan synnytykseen asti.

Mrrrr. Vuodatus tökkii ja pahan kerran. On itseasiassa tökkinyt kohta varmaan viikon päivät. Näin on hieman into laantunut kirjoitella tänne, ja muutenkin tuntuu kuin olisi jossain välitilassa.

Toivottavasti tämä kirjoitus löytää tiensä oikeaan paikkaan, eikä katoa bittiavaruuteen.

Pieni mies on nukkunut huonosti muutamia öitä, viime yönä nukuttiin taas paljon levollisemmin. Taitaa olla hampaita edelleen tulossa.

Mikäli joku tuossa muutamana päivänän on sivuilla käynyt ja ihmetellyt uutta ulkomuotoa (ts. kadonnutta oikeaa puolta ja sen laatikoita) on tälle olemassa varsin hyvä selitys; otimme talteen hela hoidon, mikäli sattuisi niin ikävästi että koko Vuodatuksen mokoma katoaisi bittien taivaaseen=).
Fiksua varmaakin sinällään, kun Tuomaksen odotusaika ja ensimmäinen vuosi kiteytyy näihin sivuihin.

Niin, Tuomakselle on ilmestynyt tuossa muutamia viikkoja sitten ylälegoihin lisäys; 4. hammas! Muutama yö oli levottomampi ja meni selvästi tuota legoa tehdessä. Nyt on parina yönä ollut samanlaista oiretta, liekö alapuolelle tulossa myöskin oikealle hammas?

Ja puheluun; me peruimme tuossa muutama viikko sitten pikkumiehelle suunnitellun leikkausajan, jossa piti oikealta, ohimon yläpuolelta poistaa dermoidikysta. Päätimme, että leikkaukseen emme mene, sillä tuo ei ole mikään henkeä uhkaava tai välittömästi ongelmia aiheuttava juttu. Lisäksi meille ei kysymyksistä huolimatta selvinnyt, kuinka tarpeellinen leikkaus on. Perustelut olivat luokkaa: "Itsestään se ei häviä" ja "nuorena siitä jää pienempi arpi"?! Siis, tämän tiesimme, mutta mitä haittaa on siitä että tuo "patti" jätetään leikkaamatta?
No, tänään sitten soi puhelin ja itse kirurgi soitti, että aikaa ei olisi saanut perua vaan se olisi pitänyt siirtää! Ja yhä edelleenkin tämän asian tiimoilta tuli ilmoitus, että tuo kysta ei itsekseen poistu. Niii-in, kyllä me sen tiedämme, mutta lapsi on MEIDÄN ja yksin ME teemme päätökset koskien sitä leikelläänkö häntä pienen patin takia!!!

Olisin ymmärtänyt, mikäli kysessä olisi henkeä uhkaava tai muulla tavalla haitallinen "ongelma", että meihin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä, mutta Haloo!
Mikä ihmeen into tällä kirurgilla on leikellä meidän lastamme, kun olimme jo edellisellä käynnillä todella epävarmoja tuosta leikkaukseen menosta? Lisäksi silloin meille annettiin ymmärtää, että emme tarvitse sen kummallisempia perusteluja, vaan voimme koska tahansa (järkevän ajan sisällä) perua tai siirtää tuon ajan!

Mikäli tuo patti joskus leikataan, haluamme kuulla ainakin toisen lääkärin mielipiteen asiasta ja todennäköisemmin käännymme yksityisen sektorin puoleen tässä asiassa. En koe tarvetta tulla holhotuksi julkisen sektorin taholta, kun kyseessä on kuitenkin varsin pieni ja mitätön asia (minun mielestäni).

No, näin kuitenkin mennään, ilman leikkausta, katsotaan myöhemmin mitä asian tiimoilta tapahtuu...